keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kuin suoraan satukirjasta

Mallikansion sisältöä Suvin kanssa 15.6. napsituista keijukuvista. 
Tanssivia voikukanhahtuvia, hempeä ilta-aurinko ja villinä leijuvat hiukset.

Mikä kuvista on suosikkisi?

1.

2.
3.
4.

5.
6.

7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.

15.
16.

17.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ratsastelusta jälleen ratsastukseksi

Huh! Se fiilis, kun oikeasti lihakset ovat kipeinä torstaisen tehotunnin seurauksena. En ole ratsastanut ikuisuuksiin "kunnolla", jatkuvasti vain puksutellut itsenäisesti ja kevyesti omia poneja läpi ja edennyt Peetun sisäänratsastuksessa helppojen juttujen kautta. Tähän havahduttuani päätin varata oitis yksityistunnin laadukkaasta ratsastuskoulusta, jossa viime syksyn ja talven ratsastin omien hevosten saikkuillessa. 

Halusin kuitenkin tietyn opettajan tunnille ja sen puoleen tuli pientä säätöä suunnitelmiin. Lopulta homma päätyi siihen, että kyseinen opettaja tokaisi, että tahtoisinko tulla ratsastamaan hänen hevosellaan toiselle tallille. Hevosella, jolla kilpaillaan tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuksessa. Kyllä kiitos, eipä tarvinnut tuota vastausta kauaa miettiä!

Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että kuvamateriaalia minulla ei ole. Harvemmin kirjoitan mistään mitään ilman ajankohtaisia kuvia, mutta tämän tunnin havainnot tulen mielellään jakamaan tänne, vaikka sitten vain itseni vuoksi.

Kuvituskuvina Suvin ottamia kuvia alkukesältä.



Täytyy myöntää, että en ole varmaan koskaan jännittänyt noin paljoa ratsastamaan menemistä. Oikeasti todella laadukas ja iso hevonen alla, joten suorituspaineetkin ehtivät kasvamaan sen mukaisiksi. Onneksi heti selkään istuttua jännitys laantui ja pääsinkin nauttimaan täysillä upeasta ratsusta ja hyvästä yksityisopetuksesta meitä varten varatussa maneesissa.

Hevosesta ei nyt sen enempää, vaan keskitytään enemmän tämän postauksen myötä omaan ratsastukseeni. Päivän ratsusta voin sanoa kuitenkin sen, että VAU, se oli ihan mielettömän upea! 😍

Vähän vähemmän upea ja karvainen ponini ;)
Verryttelin hevosen huolellisesti kaikissa askellajeissa. Heti alkuun otin puheeksi oman vinouteni vasemmassa kierroksessa ja jo täälläkin mainitut käsiongelmat. Kropan vinoutta lähdimme korjaamaan lähinnä mielikuvalla, jossa kurkistan oikean olkapään yli taakse. Se pyöräyttää ylävartaloni suoraksi, jonka jälkeen minun kuuluisi säilyttää tämä asento myös oman pään ollessa normaalisti menosuuntaan.

Kun istuin oikeasti suorassa, tuntui selkään, että istuisin aivan kallellaan ulospäin. Ihan hullua, mutta täytyy nyt vain alkaa hakemaan tätä jokaisella ratsastuskerralla! Ehkäpä se ruoto siitä joskus oikenee.

Kädet pääsivät taas syyniin peilien kautta, josta tarkistin aina niiden olevan samoissa kohdissa ja nyrkkien varmasti pystyssä. Maneesin peilit olivat muuten myös loistava apukeino niin oman, kuin myös hevosen suoruuden tarkasteluun. Kun unohdin ratsastaa riittävästi ja toisinaan jopa hieman "yli" ulkoavuilla, valui hevonenkin vinoksi ja asettui sisään. Tämän sain parhaiten korjattua ensin katsomalla peilistä vinouden suuruden, jonka jälkeen oli helppo suoristaa ratsu sekä koko ratsastaja jälleen tikkusuoraksi hyvään linjaan.



Peilit olivat loistava apukeino päivän varsinaisessa ensimmäisessä tehtävässä, eli pohkeenväistössä. Pitäisi alkaa varmaan investoimaan omia ulkopeilejä varten, sillä niistä olisi ihan mieletön hyöty myös itsenäisiä treenejä ajatellen!

Aloitimme ensin tekemällä useammat käyntiväistöt. Käänsin keskihalkaisijan jälkeen hevosen, suoristin sen ja otin kiintopisteen pitkältä sivulta. Pistettä kohden lähdimme tekemään loivaa väistöä, joka osoittautui siinä mielessä hankalaksi, että tein aivan liikaa. Viimeeksi olen ratsastanut hevosia, jotka tarvitsevat paljon apua väistöihin. Tälle hevoselle olisi riittänyt vain katse sivulle ja aavistuksen johtavaa ohjaa sekä herkkiä pohjeapuja, sillä se oli niin osaava ja taitava ennestään. Kun tein liikaa, väistöt lähtivät turhan jyrkiksi ja sivuttaisiksi. Pienellä fiksauksella ja aina välissä muutaman askeleen suoristuksella sain aikaiseksi ihan hyviäkin pätkiä, joissa samalla edettiin riittävästi, mutta myös jalat liikkuivat puhtaasti ristiaskelin.

Jatkoimme väistöjä laukassa, jossa tietenkään jyrkkyys ei ollut enää niin suuressa ongelmassa ja väistöt onnistuivat ihan hyvin. Tällä kertaa enemmän huomautuksia tuli käännöksistä, jossa olisi pitänyt pitää hevonen jatkuvasti suorana ja takajalkojen päällä. Tämänkin sain korjattua muistamalla ulko-ohjan olemassaolon, ratsastamalla rohkeammin ulkopohkeella ja unohtamalla hetkeksi kokonaan sisäpuolen ohjineen.


Väistöihin yhdistimme suunnanmuutosten kautta laukanvaihdot, jotka sujuivat hyvin. Pientä ongelmaa tuli vasta, kun saimmekin tehtäväksi tehdä vaihdon halkaisijalla kahden raviaskeleen kautta. Ensinnäkin hevonen lähti mielellään keskilaukkaa kohden heti radan leikkaavalle suoralle käännettyäni (toki ratsastajan virheistä johtuen, ei pitäisi päästää laukkaa leviämään) ja olisi edelleen tarjonnut puhtaita laukanvaihtoja ilman mitään ylimääräisiä raviaskelia.

Homma kuitenkin sujui, kun muistin myös siellä keskellä kenttää, kuinka hevonen siirretään raviin. Vitsi se on vaan niin hieno ja rehellinen ratsu, aina kun itse tein oikein, teki sekin juuri niin kuin kuuluu. Ihanteellinen tilanne, että ratsu opettaa ratsastajaa. Voisiko joku ostaa myös minulle tällaisen kultakimpaleen?


Onnistuneiden pätkien jälkeen saimme pienen huilitauon. Päivä oli kuuma ja maneesi varsinainen sauna, sekä tehotreenin seurauksena olimme aivan hiessä. Tuntia oli jäljellä kuitenkin vielä vajaa puolet, joten seuraavaksi lähdimme tekemään siirtymätreeniä, kokoamisia sekä lisäyksiä istuntaa tarkkaillen. Sain heittää jalustimet kaulalle ristiin ja suuntasimme peilipäätyyn ympyrälle.

Päädyssä työskentelimme ensin käynnin ja ravin parissa. Lähinnä painotimme etenkin ravi-käynti-siirtymiä istunnan avulla, jotka onnistuivatkin todella hyvin. Aikaiseksi saatiin pehmeitä ja tasaisia siirtymiä, jotka eivät kuulemma töksähtäneet yhtään. Tehtävään lisättiin ravissa kokoamista ja pieniä pätkiä keskiravia, joten viimeistään siinä vatsalihakset alkoivat olemaan kunnon maitohapoilla.

Kokoamista ja lisäämistä jatkoimme vielä laukan parissa, jossa ratsastettiin spiraalia opettajan ympärillä. Keskilaukkaa ulkona ja sisälle lähentyessä todella pientä ja koottua askellusta minivoltilla. Tässä sain ohjeeksi huolehtia jälleen sen, että hevonen ei kaadu liiaksi sisään. Kun ratsastin ulkopuolen hyvin, oli meillä tosi kiva ja tasapainoinen, hitaasti pientä ympyrää laukkaava ratsu ja ennen kaikkea suora ratsukko.

Sain vielä neuvoja siihen, että voin rohkeammin siirtää käsiä omille puolilleen ja tarvittaessa levittää niitä lisää. Tämä tuntui sille, kun olisin ratsastanut kädet aivan levällään (todellisuudessa siis en), mutta ei auta nyt muu kuin alkaa hakemaan samanlaista tuntumaa lisää.


Tunnilla koin vielä yhden ahaa-elämyksen, jonka myötä varmasti löytyy jälleen uusia ulottuvuuksia ratsastuksen suhteen. Niinkin yksinkertainen asia, kun keski- ja yläkropan työskentely. Heti kun pääsin jyvälle myös niiden hyödyntämisestä ja otin koko vartalon töihin mukaan, muuttui koko ratsukon ulkonäkö ja hevosen ratsastettavuus täysin. Tässäpä nyt taas hetkeksi aikaa mietittävää ja purettavaa omaan treeniin!

Pieni tiivistelmä tunnin huomioista itseäni ja omaa ratsastusta ajatellen, toivottavasti myös joku muu nappaa itselleen uusia vinkkejä ratsastukseen:


  • Pidä hevonen suorana ja ratsasta reilummin ulko-ohjalla. Muista tämä myös käännöksissä ja ympyrällä liikkuessa.
  • Vasemmassa kierroksessa käännä oikeaa olkapäätä taakse ja kurkkaa vaikka tarvittaessa sen yli. Hae fiilistä, jossa istut näin vinossa -> todellisuudessa olet juuri suoristunut koko vartalostasi.
  • Älä unohda käsiä! Pidä nyrkit pystyssä ja ranteet suorina. Kädet omilla paikoillaan, uskalla jopa levittää niitä enemmän. Selkään tuntuu jälleen, että ratsastat aivan kädet levällään, vaikka todellisuudessa ne asettuvat oikeille paikoilleen ja luovat vakaamman tuntuman.
  • Ratsasta pohkeenväistö katseella ja hyödynnä kiintopisteitä.
  • Pidä koko vartalo työssä mukana: huomioi myös keski- ja ylävartalon tärkeys. Kun aloit työskentelemään riittävästi myös niiden avulla, parani hevonen heti kertaheitolla ja muodostitte yhtenäisemmän ratsukon.

Kun edustavat kuvat loppuvat kesken, täytyy alkaa
julkaisemaan niitä epäedustavia :D
Mitkä ovat olleet teidän viimeisimmät ahaa-elämykset ratsastuksen parissa?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Saran jalkaongelmat osa 2 - Haavan epätoivoinen hoito

Lue ensimmäinen osa "Onnettomuus, josta kaikki sai alkunsa."

Pakettikoipi ensimmäistä kertaa ulkona episodin jälkeen.
Onnettomuusyön jälkeen alkoi armoton paketointi, jotta viillolla oli edes mahdollisuus parantua. Polvi on sillä huono kohta saada isompi haava, että tikkaukset ovat erittäin herkässä levitä hevosen liikkuessa. Siksipä koko jalka täytyi saada tukevaan pakettiin, joka ei antaisi ponille juuri mahdollisuutta jalan koukistamiseen, vaan pitäisi koiven mahdollisimman tönkkönä pakettina ja tikit paikallaan.

Paketointi suoritettiin aluksi vain kerran vuorokaudessa iltaisin, mutta pian aloimme vaihtamaan toimenpiteen myös aamulla suoritettavaksi. Sen yhteydessä jalkaa kylmättiin vedellä (jotta turvotus laskisi) ja haava huuhdeltiin. Vesi vanhin voitehista ja samalla myös kaikista parhain. Huolellisen kuivauksen jälkeen uutta tumppua jalkaan.

Haavan suojaus:
1. Haavalappuja. Alkuun niitä upposi helposti viisikin, mutta myöhemmin
 selvisimme n. kolmella kappaleella.
2. Elastomull-harsoa napakasti päälle.
3. Paksu pumpulipatja.
4. Kiinnitys kahdella haavapintelillä.
5. Toinen paksu pumpulipatja.
6. Kiinnitys jälleen kahdella haavapintelillä.
7. Liimapinteliä solmukohtiin, jalan alaosaan, kavioon ja ylös.

Liikunta oli tietenkin minimoitava mahdollisimman alhaiseksi. Sara pääsi sairastarhaan Disan kanssa (Disa ei oikein arvostanut, sillä laidunkausi oli jo alkanut), mutta itsekseen arabiponi olisi varmasti juoksennellut myös kolmijalkaisena aivan liikaa.

Meille määrättiin kaksi lääkekuuria, toinen kipulääkkeitä ja toinen antibioottia. Kipulääkkeet olivat rakeita annospusseissa, joten ne oli helppo sekoittaa vain rehuun. Antibiootiksi saimme valkoista penisilliiniä, joka tulee aina pistää lihakseen. En ollut koskaan aikaisemmin itse laittanut neulaa hevoseen, joten tämä oli hieman jännittävä toimenpide. Onneksi jokaisella kerralla sujui hyvin, vaikka hieman itseä moinen touhu kauhistuttikin.

Sen lisäksi, että pitkän neulan tunkeminen hevosen kaulalihakseen oli jo tarpeeksi kamalaa, jouduin eläinlääkärin ohjeiden mukaan tekemään käännöksen samassa reiässä. Työnsin siis neulan hevoseen, ruiskutin puolet annoksesta siihen, vedin neulaa vähän ulos ja käänsin sen toiseen suuntaan, jonka jälkeen työnsin sen uudelleen syvälle ja ruiskutin loput uuteen kohtaan. Näin lievänä piikkikammoisena tässä oli hieman totuteltavaa, kun yhtäkkiä joutuikin itse rei'ittämään oman ponin nahkaa ja lihasta ihan huolella.


Haavan hoitaminen ja jalkaan koskeminen oli äärimmäisen haastavaa. Ymmärtäähän tuon, kyllä tuollainen "naarmu" jo tuntuu lääkkeistä huolimatta. Lainasimme eläinlääkäriltä huulipuristinta hoitotoimenpiteiden ajaksi, jota käytin jalan hoidon lisäksi myös pistäessä. En nimittäin halunnut, että hevosen heilahtaessa sählään neulalla jotain.

Näin myöhemmin olen pistänyt penisilliiniä myös ilman huulipuristinta ja se sujuu nykyään hyvin, kun sekä poni, että minä olemme tottuneet molemmat siihen. Tässä muutaman vuoden sisään olen päässyt aika lailla leikkimään eläinlääkäriä ja suorittamaan vaikka minkälaisia operaatioita. 

Jalkatilanne iltaisin huuhtelun jälkeen. Ensimmäinen kuva 04.06.2015, eli vajaa vuorokausi tikkauksesta. Toinen kuva 05.06.2015 ja kolmannet 06.06.2015.






Numero neljä on otettu 07.06.2015. Viidennessä muutama tikki repsottaa reunasta 08.06.2015.
Kuudes eli 09.06.2015 ja muutamat levinneet ompeleet lisää. Seitsemännessä kuvassa
polvi on levinnyt jo ihan huolella, kun arabiponin pää ei kestä seisoskelua ja toinen oli ottanut hieman rallia pihalla.

9. KESÄKUUTA 2015

"Saran jalka yrittää parantua, onhan se jo ok, mutta joistain kohdista tikit yrittävät repsottaa ja nahka repeillä. Haava ei kuitenkaan mädi tai valuta mitään epämääräistä sisältään, joten edes jotain positiivista. Onneksi nyt sattui hieman viileämmät kelit, niin haavalla on paremmat edellytykset parantua ilman ongelmia.

Viikonlopun jälkeen saamme luultavasti tikit pois. Polven täydelliseen paranemiseen menee kyllä vielä pitkän aikaa, tuskin tässä vielä hirveästi liikutaan mihinkään. Tällä hetkellä jalka on yksi pökkelö, tosin turvotus on laskenut jo huomattavasti.  Arkominen ja ontuminen on vielä hyvin selkeää, mutta se nyt tuskin yllättää. 

Kuume on mitattu aamuin illoin ja normilämpötiloista poikkeavia lukemia ei ole tullut. Onneksi!"

Sitten päästiin jo muiden kanssa laitumelle! Huomatkaa tumppu, josta on epätoivoisesti koitettu kaivautua sisään. Näihin se koetti jyrsiä reikiä, mutta onneksi patjaa oli niin monta kerrosta, että pikkutuholainen ei päässyt itse "hoitamaan" jalkaansa.






Tikkien repsottamisesta huolimatta jalka pysyi koossa. Tietty siitä jatkuvasti tihkui verta  ja kudosnestettä. Haavalapuista ja monista kerroksista huolimatta yleensä myös paksut pumpulipatjat olivat punaisen ja keltaisen mönjän peitossa.

Kiitettävä määrä sidetarpeita siis saatiin kulumaan, kun tuotteiden kuitenkin tuli olla aina puhtaita ja yleensä ne likaantuivat pahasti jo yhden päivän jälkeen. Toinen juttu, missä oltiin suurkuluttajia, olivat puhtaat pyyhkeet. Pesun jälkeisessä kuivaamisessa ne likaantuivat heti osuessaan polveen ja täyttyivät myös sillä ihanalla keltapunaisella mömmöllä, jota haava sylki työkseen. Tallipyykkiä saikin pestä aika tiheään tahtiin ja apteekissa ravattiin harva se päivä rohmuamassa hyllyjä tyhjiksi.


Paranemiseen tuli kuitenkin pian takaiskuja, kun haavaan alkoi muodostumaan pieniä määriä liikalihaa. Uskon, että osittain syynä liikalihan muodostumiseen oli tuo voimakas, mutta toisaalta välttämätön kääriminen ja paketointi.

Liikaliha on liiallista granulaatiokudosta, eli "huonoa" arpikudosta, jota ei saisi muodostua. Pieniä määriä lähdetään korjaamaan liikalihaa poistavilla salvoilla, mutta jos ne eivät auta on vaihtoehtona leikkaus.

11.06.2015                                         12.06.2015                                         13.06.2015




Ei siis muuta kuin eläinlääkärille soittoa!


16. KESÄKUUTA 2015

"Tänään poistimme tikit polvesta ja tutkimme muodostunutta liikalihaa. Eläinlääkäri käski soittamaan kokeneemmalle henkilölle (meidän omalle kotieläinlääkärille), jotta tiedettäisiin, miten seuraavaksi edetään. Luultavasti edessä olisi klinikkareissu.

Saimme kaksi uutta antibioottikuuria. Toinen annetaan suun kautta ruiskulla (viiden päivän ajan) ja toinen pistetään jälleen lihakseen (seitsemän päivän ajan), tällä kertaa vielä tujummalla annoksella kuin ennen. Piikitysoperaatio siis jatkuu!

Antibioottien lisäksi eläinlääkäri määräsi meille kaksi kertaa päivässä vaihdettavat betadinehauteet jalkaan."

17. KESÄKUUTA 2015

"Oma eläinlääkärimme pääsi käymään meillä ja ohjeistus muuttui jälleen. Jätämme hauteet pois ja alamme hoitamaan haavaa kokonaan avoimena. Saimme geeliä, joka ehkäisee liikalihan muodostumista ja samalla poistaa sitä. Toivottavasti tällä saadaan tuo kuriin!

Leena oli sitä mieltä, että klinikkareissua ei edessä ole ja hän oli hyvin varmoin mielin liikenteessä. Helpotti nimittäin hieman omaa oloakin, kun sai kuulla, että kyllä tästä vielä selvitään ja parantumismahdollisuudet ovat hyvät.

Molemmat määrätyt antibioottikuurit suoritetaan loppuun."



Haavan paraneminen oli hieman vaihtelevaa. Toisinaan jo parempi, mutta välillä se taas aukesi.  Polvea kylmättiin aamuin illoin, jonka jälkeen haava vielä huuhdeltiin lämpimällä vedellä ja kuivattiin huolellisesti. Sen jälkeen geeliä levitettiin sen päälle.

Liikaliha lähti onneksi häviämään melko tehokkaasti. Positiivista oli myös, että koko pitkän hoitojakson Sara pysyi pirteänä ja hyvinvoivana. Kuumetta ei noussut kertaakaan eikä haava päässyt missään vaiheessa tulehtumaan tai keräämään bakteereja. 

22.06.2015
8. HEINÄKUUTA 2015

"Haava alkaa hiljalleen parantua. Turvotus on jälleen laskenut huomattavasti, mutta onhan tuo vielä paljon paksumpi vasempaan verrattuna. Lämmin se on edelleen, mutta uskaltaisin sanoa myös sen lähteneen putoamaan. Kuumetta ponilla ei onneksi ole ollut, eikä tuskin enää tulekaan, ellei sitten satu tapahtumaan jotain aivan katastrofaalista. Olisi jotenkin meidän tuuria, mutta ehkä nyt pidetään vielä peukut pystyssä ja toivotaan parasta!"

22.06.2015
Jalka oli oikeastaan heti alusta saakka yksi kysymysmerkki: eläinlääkäri ei osannut sanoa mitä tulemaan pitää. Ainut vaihtoehto oli vain seurata huolella muutoksia ja toivoa parasta sekä pelätä pahinta.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Piknikillä


Kesän summer bucket list -tehtävistä löytyy yhtenä kohtana "piknik tallilla" ja moinen pääsi toteutukseen tiistaina. Kesäherkkuja (vesimelonia, croissanteja, kirsikoita, suklaakeksejä, mansikoita, kermavaahtoa), loistavaa seuraa, kivaa musiikkia matkakajarista, aurinkoinen hellesää ja poni - voiko parempaa edes toivoa?

Samba tosin olisi tahtonut nuohota eväsretken antimet tarkemmin, mutta se sai vain tyytyä maistamaan mansikkaa. Jostain kumman syystä etenkin ihanien tummanpunaisten kirsikoiden makea tuoksu houkutti ponia ja se olisi enemmän kuin mielellään tuhonnut rasiallisen jos toisenkin!













Kuvista ja ihanasta seurasta kiitos Venlalle