lauantai 22. huhtikuuta 2017

Villiaaseja preerialla

Tai ei ihan, mutta jotain sinne päin. Ehkä villiintyneitä lemmikkiaaseja huhtikuisella pellolla mahtaisi olla parempi kuvaus näitä varten? Joka tapauksessa Emilialle kiitos valokuvaajana toimimisesta!

Keskiviikkona ajattelin, että voisi olla hauska idea päästää aasit pitkästä aikaa kokonaan irti. Ne eivät (yleensä, hehe) karkaa, mutta rallittavat senkin edestä suurella pellolla. Näin myös tällä kertaa ja intoa löytyi niin paljon, että käsistä meinattiin lähteä.

Kirjaimellisesti! Daisy oli jo irti, mutta Lurppa alkoi riehumaan ihan jäätävästi narussa - juoksi ympyrää pukkilaukalla ja huusi mun ympärillä. En nyt irtikään viitsinyt päästää (kun hieno karvanaru olisi kuraantunut) joten aasi kiepui ensin n. 10 minuuttia narussa, kunnes sain sen ruoan avulla pysähtymään hetkeksi ja päästin lukon auki.


Kun molemmat oltiin vihdoin saatu irti, alkoi se hurja rallittaminen ympäriinsä. Huutamista, riekkumista, spurtteja ja pukkeja kesti vaikka kuinka kauan. Lopulta hengästyneet aasit malttoivat rauhoittua ja alkoivat nyppimään kasvavaa heinää. Harjoittelimme vielä muutamia temppuja, jonka jälkeen lähdimme valumaan takaisin tallille päin.

Lurppa ja espanjalaisen käynnin alkeet.. :D
(Aaseilla oli niin hauskaa, että seuraavana päivänä ne karkasivat
 omatoimisesti samaiselle pellolle riehumaan uudelleen)

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Vähän niin ja näin sujuneet kuvaukset


Ajatuksena oli ottaa taas hienoja teemakuvia Disan kanssa (katso postaus: Inkkarikuvia kesältä), joten sunnuntaina Venla saapui viininpunaisen takkinsa ja paremman kuvauskalustonsa kanssa paikalle.

Kamerasta katsottuna kuvat näyttivät todella hyville, mutta karu totuus alkoi paljastumaan siinä vaiheessa kun johto kiinnitettiin läppärin kylkeen ja kuvat alkoivat valumaan koneelle. Että voi olla vaikeaa yksi tarkennus tai sopivien asetusten löytäminen!





Epäonnistuneiden kuvien syyksi voisin luetella myös ponin käytöksen. Pellolla se ei malttanut seistä paikallaan ja metsässä jurotettiin rumasti korvat lurpallaan. Oli kylmä, joten puhelin tietty sammui ja ponin mielenkiintoa tuntui olevan lähes mahdotonta herättää (olisin laittanut youtubesta hevosen hirnuntaa soimaan). Käpyjä koetin heitellä parhaani mukaan, mutta tällä kertaa nekään eivät kiinnostaneet. Ja kun normaalisti tuo hevonen pelkää kaikkea turhaa, niin nyt ei voinut korvaansakaan lotkauttaa!




Tässä nyt kuitenkin näytille jotain parhaimmistoa. Ihan ei juu tullut sellaisia kun ajateltiin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla paremmalla menestyksellä liikenteeseen! 




 

Oletteko te koskaan toteuttaneet jonkin sortin teemakuvauksia? 
Näitä on aina hauska katsella, joten jos joltain löytyy 
vastaavanlaisia, linkkaa ihmeessä alas!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lapsiheppa treenaa

Me ei Peetun kanssa ihan maltettu odottaa kentän sulamista. Kiitos näiden ihanien pakkassäiden hiekkalaatikko on siis keskeltä vielä jäämöhkäreiden valtaama, mutta uralta todella hyvä. Siksipä tänään lähdettiin palauttelemaan ratsastusjuttuja hetkeksi mieleen ihan lyhyen käyntityöskentelyn muodossa.

Pieni palauttelu kuitenkin lähihistoriaan, näin etenimme tähän pisteeseen:

  • Tammikuun lopussa nousin ensimmäistä kertaa selkään istuskelemaan ilman varusteita. Avustaja rapsutteli ja antoi herkkuja, tätä toistettiin useina iltoina ja varusteet otettiin mukaan heti ensimmäisen kerran jälkeen (niihin oltiin totuteltu jo aiemmin).

  • Helmikuussa päästiin vihdoin ottamaan ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa (lisää fiiliksiä Ratsureima-postauksessa). Ensimmäinen kerta suoritettiin avustajan kävellessä vieressä, jonka jälkeen lähdettiin seuraavaksi tekemään töitä liinassa. 

  • Liinassa yhdistettiin apujen merkitys pyyntöön. Seis oli tietty jo tuttua kauraa mm. ohjasajosta, mutta liikkeelle lähtö vielä hieman vieraampaa. Kun olimme kuitenkin harjoitelleet avut maasta, oli ne helppo neuvoa liinan päässä hevoselle samalla kuin ratsastaja pyytää niitä myös selästä. Muutamia toistoja ja sen jälkeen hevonen ajatuslomalle.

  • Loma teki todella hyvää! Seuraavan kerran mentiin jo itsenäisesti: pysähdyttiin, liikuttiin, käännyttiin ja peruutettiin. Ihan vain, koska Peetu sai aikaisemmin rauhassa miettiä ja muistella apujen merkitystä ja nyt ne olivat hyvin mielessä.

  • Ravi mukaan samalla ajatuksella. Ensin avustajan varmistaessa vierellä ja ensimmäisten pätkien jälkeen jo itsenäisesti. Sitten taas ajatuslomaa: kaikki jää hyvin mieleen ja työmotivaatio hevosella pysyy mahdollisimman korkealla.



Laajaa aikaskaalaa etenemisessämme selittää kiireettömyys: meillä on työskentelyssä mukana välipäiviä tai sitten treenataan jotain muuta. Touhuilun täytyy olla monipuolista, sen lisäksi, että hevosen mielenkiinto pysyy yllä, on esimerkiksi maastakäsin tehtävissä harjoituksissa valtavasti hyötyä kaikkea myöhempää ajatellen. 

Nuorelle täytyy pitää myös riittävästi lomia ja vapaapäiviä. Ratkaisevaa työskentelyssä ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Tällä ajatuksella olemme päässeet melko hyvään pisteeseen: minulla on hevonen, joka toimii hyvin, on erittäin järkevä ja mikä parhainta - se lähtee aina suurella mielenkiinnolla ja hyvällä fiiliksellä töihin mukaan.


Tänään meillä ei ollut mitään sen suurempaa ohjelmassa. Käveltiin vain kenttää ympäri ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia ahkerasti. Ideana oli lähinnä palautella Peetulle pidemmän loman jälkeen mieleen, että hei mikäs juttu tämä ratsastus olikaan. Hyvinhän se muisti, nyt vain toivotaan että kenttä sulaisi mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin kunnolla töiden makuun!

Kokeilumielessä laitoin suitsiin tänään Samban Neue Schule Turtle Top with Flex -kuolaimen ja se tuntui melko hyvälle. Disan Visioninkin meinasin koeajaa tässä vähän myöhemmin. Peetulla oli siis ihan normaali nivel, mutta se ei oikein asetu hyvin sen suuhun ja jää aavistuksen nipistelemään. 






Poika oli jälleen hieno. Hirmu tyytyväisenä se pärski menemään, kun pääsi hieman näyttämään huikeaa osaamistasoaan pitkästä aikaa. Katsomassa ollut äiti nauroi ja sanoi, että sehän näyttää jo ratsulle. No tietysti näyttää! ;)

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Parhaimmat vinkit hyvään blogitekstiin



Usein tässä vaiheessa aloitetaan meuhkaamaan oikeinkirjoituksesta. Kyllä, se on tietenkin tärkeä seikka ja sen täytyy olla kunnossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kuinka kirjoittaisit Särmän kielioppien mukaan, et välttämättä silti osaa juurikaan kirjoittaa, ellei tekstisi ole luovaa, sanarikasta ja elävää.

Tässä muutama tärppi, jotka kannattaa pitää mielessä aina tekstejä työstäessä:

1. Synonyymien käyttö

Mikään ei ole mielestäni inhottavampaa, kuin itseään toistavan ja samoja sanoja hokevan tekstin lukeminen. Vältä tätä, hae synonyymeja ja kiertoilmauksia mukaan.

2. Hauskat sanavalinnat

Voit tehdä kirjoituksestasi poikkeavan monella tapaa. Käytä erikoisia sanoja tai kehittele kokonaan omia yhdistelmiä. Poikkeukset herättävät lukijan mielenkiinnon ja saavat ihmiset kiinnostumaan enemmän postauksen sisällöstä.

3. Adjektiivien runsaus

Tunge näitä joka väliin! Kuvaile rohkeasti kaikkea. Jo normaalit pienet kuvaavat lisät alkuperäisten sanojen eteen saattavat vaikuttaa suuresti lopputulokseen. 

4. Kaikki aistit peliin

Tietenkin tekstisi tyyliä mukaillen voit joskus miettiä myös muita aisteja näkökykysi lisäksi. Miltä se kuulosti, tuoksui/haisi, tuntui? Koeta havainnollistaa kertomaasi mahdollisimman elävästi, näin saat lukijan uppoutumaan yhä tarkemmin mukaan.

5. Ilmaise luovasti

Pohdi, kuinka saat jonkun yksinkertaisen asian tai tapahtuman selitettyä mielenkiintoisemmin. Voit hyödyntää tässä aikaisemmin vinkkaamiani neuvoja ja koettaa kehitellä nerokkaita, hauskoja, hienoja tai kauniita yhdistelmiä. Näin tekstisi rikastuu kummasti.

6. Löydä oma tyylisi

Tekstistä tulisi paistaa aina läpi kirjoittajan oma persoona. Voit alkaa höystää postauksiasi huumorilla, turvautua upeisiin ja johdatteleviin kuvauksiin tai vaihtoehtoisesti vaikkapa niihin erikoisiin sanavalintoihin.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Yleinen kevätvillitys



Monelle hevosihmiselle tämä aina keväisin ilmestyvä ilmiö on hyvin tuttu käsite. Meidän tallille kyseinen ponien hepuliaalto rantautuu lähes poikkeuksetta melko voimakkaasti ja saa jokaisen karvakorvan enemmän tai vähemmän sekaisin (yleensä enemmän). 


Disa oli eilen kävelytyksessä aivan mahdoton! No, tänään mentiin sitten pellolle ajatuksena taltioida muutama pomppu kameralle. Kyllähän niitä riekkumisia tuli vaikka kuinka, mutta onneksi ei niin riehakkaita pukkeja enää sadellut vaan loppuun oltiin jo melko rauhassa. 

En ottanut ponia liinaan, koska luultavasti tuolloin se olisi päässyt liikaa rallittamisen makuun. Nyt kun se on kuitenkin lomaillut kaksi viikkoa, haluamme aloittaa melko rauhassa arkeen palaamisen ja päätimme jättää ylimääräiset spurttailut ympyrällä tällä kertaa välistä. Sen sijaan se oli normaalia pidemmässä narussa ja näin sain pidettyä lennokkaat kaviot tarpeeksi kaukana omasta naamastani, mutta kuitenkin vaikutettua sen verran hevoseen, että se juoksi tasan sen matkan mitä minäkin hölkkäsin ja sitten pysähdyttiin loikkimaan paikalleen.

Julkaisen tähän vain murto-osan näistä kuvista, sillä muuten tästä postauksesta tulisi aivan järkyttävän pitkä. Emilialle iso kiitos kameramiehenä heilumisesta!



Tässä kyllä saatettiin vähän yrittää lähteä omille teille.. :D Oli niin kivaa!











Villiponi ykkösen "kävelytyksen" jälkeen kuvasin villiponi kakkosta, joka pääsi jopa ihan liinan päähän ja sai näin hieman enemmän vapauksia riekkumisille. Sain mielestäni aika kivoja kuvia, mutta Emilia lähetti vain muutaman. Ette nyt siis nää niitä kaikkein tyylikkäimpiä otoksia, mutta ehkä joskus.. ;)





Meillä ei ole kenttä vielä sula, mutta onneksi on peltoja. Tässä vielä varmaan tämä viikko kuitenkin kävellään rauhassa omien hevosten kanssa ja seuraavalla aletaan kevyesti hölkkäilemään.

Muut vaikuttavat hyvälle, mutta ponista onkin vähän huonompia uutisia ja luultavasti saikkua jälleen luvassa. Jalka oli ollut muutamana päivänä lämmin meidän ollessa matkoilla ja eilen katsoin, että Sara arkoo sitä etenkin jos oikea on kääntyessä ulkojalkana. Eläinlääkäri tulee piikittämään sen ensi viikolla (loistavat kurakelit, eli valitettavasti joudutaan varmaan seisomaan sisällä) ja samalla tsekkaamaan tilanteen tarkemmin.

Sulaa ja kuivaa kenttää kaivattaisiin kuitenkin lapsihevosen kannalta. Sen kanssa kun ei ole mitään ideaa lähteä pellolle seikkailemaan. Kevät + pieni vapaa + suuri pelto + reipas nuori poni -yhtälöllä tuskin saadaan aikaiseksi mitään järkevää. 




Mutta katsokaa kun se kasvaa ja siitä tulee vielä joskus niin hieno! Nyt kun päästäis vielä tuosta kamalasta talvikarvasta eroon, niin sehän näyttäis jo melkeen hevoselle! 

Onko teidän kevät lähtenyt yhtä vauhdikkaasti käyntiin?