Ensimmäinen oma satula ja muita Penaponin kuulumisia

© Venla

Peetulla menee varsin hyvin! Ollaan käyty maastossa ohjasajamassa tai taluttamassa pitkiä lenkkejä nyt kun kenttä on aika huono. Pellollakin ollaan käväisty, mutta siellä harjoittelu menee lähinnä siihen, että koetan uskotella innokkaalle lapsihevoselle niiden tasajalkaloikkien ja ninjapomppujen sijaan käynnin olevan parempi vaihtoehto (ainakin näin taluttajan kannalta).

Pojasta on kuitenkin joka tapauksessa kasvamassa hieno nuori hevonen, tosin kesällä paisunut maha ei oikein sovellu tähän luokkakuvaan. No, sitä tässä siis parhaillaan yritetään sulatella - ehkä tuokin pullaponi on joskus edustuskunnossa!

Peetu 8.1.2017

Penahan kääntyy tänä vuonna jo neljävuotiaaksi, mutta me ei pidetty kiirettä sen ratsukoulutuksen suhteen viime vuonna. Poika kasvoi aika hitaasti, joten kun kiirettä ei ole ja muutenkin tämän yksilön kanssa kiire ei todellakaan ole avainsana, odotettiin suosiolla siihen saakka, että se alkaa rakenteensa puolesta näyttää valmiille. Nyt ollaankin tultu siihen pisteeseen, että treeneihin olisi aika alkaa ottaa mukaan myös satula ja myöhemmin se ratsastaja.

Kaverini tarjosi meille heidän samanmallisen leveäselkäisen pikkusuokin (puoliveljeksiä nääs) ensisatulaa testiin ja sitä sitten soviteltiin eilinen. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että se on ok ja ajaa asiansa nämä ensimmäiset harjoittelukerrat vallan mainiosti. Mikään kaunishan tuo ei todellakaan ole, mutta joudutaan kuitenkin vähän ajan päästä ostamaan Peetulle uusi, sillä sen selkä tulee vielä muuttumaan todella paljon. Ja sitten hankitaan jo laadukkaat penkit joka lajiin, kyllä kelpaa pojan tulevaisuudessa mennä!

Joten näillä eväillä jatketaan nyt. Kentällä on kova, jäinen + epätasainen lumikerros ja päällä pakkaslunta, joten suotavaa olisi, että lämpötila kävisi vaikka kerran plussalla, jotta saadaan pohja vedettyä tasaiseksi. Sitten odoteltaisiin tarpeeksi lunta päälle ja se voisi jopa olla käytettävässä kunnossa. Tai kai siinä nytkin voi edes kävellä, mutta mielummin olen tarkka pohjien kanssa ja kierrän epäilyttävät alustat kaukaa siihen saakka, että ne ovat oikeasti kunnossa.

Hirmupakkasilla Penalla oli päällä 300g toppis, koska sen säälittävä talvikarva ja paksu rasvamakkarakerros eivät sulattaneet enää niitä yli kahdenkymmenen ja välillä jopa lähemmäs kolmenkymmenen miinusasteen kelejä.

Mutta kuten jo alussa mainitsin, ollaan käyty paljon maastossa ohjasajamassa. Poika toimii siinä niin superhyvin, en malta odottaa, että keväällä saadaan kärryt perään. Haaveilin kyllä jo tänä talvena rekiajelusta, mutta sitä varten tarvittaisiin jotkut hyvät länkivaljaat (varmaan mieluiten luokilla), eikä sopivia tuntunut löytyvän. Joten tämä huvi jää varmasti vasta ensi talveen, mutta ompahan sitten sinnekkin jotain mielenkiintoista odotettavaa!

Ootteko te lukijat päässeet ajelemaan rekeä? En kyllä muista tiedä, mutta mun mielestä se on niin älyttömän kivaa ja ihanaa! 💙

Klassinen liinakko, selkeästi siis rekiheppa-ainesta. ;)