sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Linkattujen instojen parhaimmistoa

Kyselin jo aikoja sitten instagram-tilejä, joista olen nyt koonnut omat suosikkini tähän postaukseen. Mukavasti löysin myös itselleni uutta ja mieluista seurattavaa, joten ehkä tämän saman voisi toteuttaa myöhemmin uudelleen! Toivottavasti myös te bongaatte uusia tuttavuuksia näiden joukosta. :)

Tilit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.


"Blogin instagram, jonne päivittelen kuvien ja videoiden voimin
tallireissuista vähän aktiivisemmin kuin blogiin."

"Ajoponinvauhdissa on instagram-tilini, jonne julkaisen
järkkärikuvia blogin päätähdistä."





"90% muuleja sekä aaseja, loput omaa elämää."


"Kuvia kahdesta mustasta shetlanninponista,
sekä silloin tällöin yhdestä koirasta."

"Oman shetlanninponini kuulumisia."

"Harmillisesti "vain" heppajuttuja, 
muulit ja aasit kelpaisivat kyllä <3"

-
(Oma kommenttini: oi ihana kuvaus, 
ja suloisia heppakuvia sulla!)














"Tilin päätähtenä toimii veikeä eestinhevosruuna Elton.
100% hevostili."




"Pääosin järkkärikuvia ja satunnaisia videoita liikutus/vuokraponista. 
Joskus myös muitakin heppakavereita."







"Kuvia elämäni valosta, Stinasta."

"Tilillä julkaisen järjestelmäkameralla otettuja kuvia, joiden
ohessa kerron kahden oman suomenhevosen kuulumisia. Lisäksi
kuvia tulee myös liikutushevosestani tai muista hevosista, joita olen kuvannut."

"Blogini instagram, jonne tulee pääasiassa järkkärillä
otettuja kuvia koskien kahta omaa hevostani. Monesti kuulumisia mukana." 

"Kuvia ja joskus videopätkää tallin asukeista eli hevosista, 
vuohista, kissoista, koirasta, kaneista ja kanasta."



"Koostuu meidän omista suokeista, sekä shettiksestä.
Ehkä eniten treeni- ja kisakuulumisia omasta kasvatistamme, 
joka kääntyi nyt 5-vuotiaaksi."


"Valokuvaustili, joka on täynnä hevosia."

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tajuttoman onnellinen

Vihdoin kaikki sujuu! Tässä viimeisimmät päivät ovat kuluneet hymyssä suin, tosin tunnelmaa ovat aavistuksen latistaneet koeviikolta rästiintyneet kokeet (kannattaa lähteä ulkomaille koeviikkoa karkuun, sitten kaikki kasaantuu samaan syssyyn myöhemmin). Onneksi enää yksi jäljellä, sen jälkeen pääsen nauttimaan täysillä naurettavan helposta vitosjaksostani! Vain neljä kurssia koulua, joka tarkoittaa lähes kaikkien koulupäivien pituudeksi muutamaa oppituntia. Kyllä kelpaa!

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu

En pidä maaliskuusta, mutta nyt huhtikuun loppupuolella ja kohta toukokuussa kevät on niin kivaa, kun kesään ei ole enää kauaa aikaa. Kaikkialla on kuivaa, suurimmilta osin lämmintä ja aurinko paistaa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa. Hevoset alkavat olemaan karvanvaihdossa jo voiton puolella: joka vaate saati oma suu, silmät ja nenä ovat päivä päivältä yhä vähemmän pölyävien irtokarvojen peitossa.

Kesää kohden siirtyminen näkyy myös siinä, että lähes päivittäin bongailen hevosia tai aaseja ottamassa päiväunia makuultaan. Joskus jopa koko konkkaronkka saattaa olla yhdessä läjässä nukkumassa, mikä tietty on suloisinta ikinä! Sattuisipa vaan kantamaan joskus kameraa oikeaan aikaan mukana.


Yksi seikka, joka tietenkin on aivan parasta keväässä, on tietenkin ulkokenttien sulaminen. Viikonloppuna vietin iltapäivän pohjaa lanaillen ja talven jälkiä siivoillen. Eikö ala näyttämään jo aika hyvälle? Kunhan saan vielä estekaluston ojennukseen, viimeisetkin varastossa odottelevat puomit sekä aidan ulkosivut maalattua loppuun. 

Sula kenttä on täytynyt tietenkin päästä korkkaamaan. Peetun kanssa työskenneltiin lauantaina liinassa ja ai että kuinka voi hevonen oikeasti toimia lähes pelkällä ajatuksella! Se on nykyään niin fiksu, lukee taitavasti kaiken ja toteuttaa jokaisen asian pyydetyn mukaan. Yllätyin myös positiivisesti, kuinka hurjasti sen tasapaino ja voimakkuus ovat kehittyneet. Talvella teki tiukkaa laukata ympyrä, nyt se olisi tehnyt vaikka kuinka monta pienempää yhteen putkeen ja siistissä tasapainossa hyvää rytmiä hyödyntäen. Enää ei jalatkaan mene sekaisin, kyllä tuosta taitaa ihan ratsu tulla!

Samaisena iltana kävin Disankin kanssa pyörähtämässä hiekkalaatikolla. Täytyy taas sanoa, että vau! Kaikki hevoset toimii vihdoin. Tehtiin perusjuttuja käynnissä ja ravissa, mutta ne ottivat jonkun verran ponin olemattoman kunnon päälle. Tyytyväinen saa silti olla, lihis on aivan loistava!

Sunnuntaina oli pienen palauttelevan hölkkäilyn vuoro. Disa oli vähän väsyn tuntuinen ja jopa laiska, joten nyt se saakin väliin useamman kevyen maastopäivän pikkusiskon kanssa. Loppuviikosta pidän kaksikolle pienimuotoista tuntia ja ehkä jossain välissä ehdin itsekin käymään vielä selässä.

Sunnuntain rentoja hölkkäilyjä. Kuvista kiitos Emilia!



Aikajärjestys tässä postauksessa hyppii lahjakkaasti, mutta täytyy vielä mainita, että perjantaina kävimme pitkästä aikaa ohjasajamassa Peetulla maastossa loistavassa säässä. Kohdattiin hurjan pelottavia lehmiä ja postilaatikkoja, mutta päivän pahimpana mörkönä oli ojien pientareilla nököttävät lumikasat. Aivan kamalaa, onneksi loppujen lopuksi selvittiin kaikista järkytyksistä hengissä, eikä mikään sulava lumiukko hotkaissut suomenhevosta kitusiinsa!

Muuten olikin tosi hauskaa! Peetu oli ihan intsinä menossa aina pienillä ravipätkillä, voi jee jos joskus saan kärryt hankittua ja pääsee menemään vähän lujempaa.


Ja vielä olisi yksi positiivinen asia kerrottavana: Saran kavionivel on ollut muutamana päivänä harvinaisen kuiva! Olemme ottaneet aika rennosti ja näin mennään myös jatkossa, mutta ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta. Pitää vaan toivoa, että sama hyvä putki jatkuisi edelleen. 

Tähän loppuun vielä muutama julkaisemattomaksi jäänyt kuva ponien tarhariekkuloinneista. Jokohan tämä revittely alkaisi jossain vaiheessa väistymään? Tosin Anni kyllä kommentoi fiksusti "Ekasta vihreästä ruohotuposta se alkaa, ja loppuu ehkä, kun laidunkautta on reilu viikko takana? :D" taannoiseen Yleinen kevätvillitys -postaukseeni. Taitaa pitää paikkansa.

Poni on omasta mielestään kyllä elämänsä kunnossa, ei paljon jalkavaivat tunnu!
Ja sitten se höykyttää kaikkia muita tarhassa, no pysyyvätpähän pullamahatkin liikkeessä. :D
Peke <3
Rapsutteluhetket Disan kanssa. Maailman parhain!


Peetu ja Likka. Tai no Peetu ja Likan afrotukka, eihän tuosta juuri muuta näy.
Emilialle kiitos jälleen kuvista!
Kuinka teillä on lähtenyt kevät käyntiin?

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Villiaaseja preerialla

Tai ei ihan, mutta jotain sinne päin. Ehkä villiintyneitä lemmikkiaaseja huhtikuisella pellolla mahtaisi olla parempi kuvaus näitä varten? Joka tapauksessa Emilialle kiitos valokuvaajana toimimisesta!

Keskiviikkona ajattelin, että voisi olla hauska idea päästää aasit pitkästä aikaa kokonaan irti. Ne eivät (yleensä, hehe) karkaa, mutta rallittavat senkin edestä suurella pellolla. Näin myös tällä kertaa ja intoa löytyi niin paljon, että käsistä meinattiin lähteä.

Kirjaimellisesti! Daisy oli jo irti, mutta Lurppa alkoi riehumaan ihan jäätävästi narussa - juoksi ympyrää pukkilaukalla ja huusi mun ympärillä. En nyt irtikään viitsinyt päästää (kun hieno karvanaru olisi kuraantunut) joten aasi kiepui ensin n. 10 minuuttia narussa, kunnes sain sen ruoan avulla pysähtymään hetkeksi ja päästin lukon auki.


Kun molemmat oltiin vihdoin saatu irti, alkoi se hurja rallittaminen ympäriinsä. Huutamista, riekkumista, spurtteja ja pukkeja kesti vaikka kuinka kauan. Lopulta hengästyneet aasit malttoivat rauhoittua ja alkoivat nyppimään kasvavaa heinää. Harjoittelimme vielä muutamia temppuja, jonka jälkeen lähdimme valumaan takaisin tallille päin.

Lurppa ja espanjalaisen käynnin alkeet.. :D
(Aaseilla oli niin hauskaa, että seuraavana päivänä ne karkasivat
 omatoimisesti samaiselle pellolle riehumaan uudelleen)

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Vähän niin ja näin sujuneet kuvaukset


Ajatuksena oli ottaa taas hienoja teemakuvia Disan kanssa (katso postaus: Inkkarikuvia kesältä), joten sunnuntaina Venla saapui viininpunaisen takkinsa ja paremman kuvauskalustonsa kanssa paikalle.

Kamerasta katsottuna kuvat näyttivät todella hyville, mutta karu totuus alkoi paljastumaan siinä vaiheessa kun johto kiinnitettiin läppärin kylkeen ja kuvat alkoivat valumaan koneelle. Että voi olla vaikeaa yksi tarkennus tai sopivien asetusten löytäminen!





Epäonnistuneiden kuvien syyksi voisin luetella myös ponin käytöksen. Pellolla se ei malttanut seistä paikallaan ja metsässä jurotettiin rumasti korvat lurpallaan. Oli kylmä, joten puhelin tietty sammui ja ponin mielenkiintoa tuntui olevan lähes mahdotonta herättää (olisin laittanut youtubesta hevosen hirnuntaa soimaan). Käpyjä koetin heitellä parhaani mukaan, mutta tällä kertaa nekään eivät kiinnostaneet. Ja kun normaalisti tuo hevonen pelkää kaikkea turhaa, niin nyt ei voinut korvaansakaan lotkauttaa!




Tässä nyt kuitenkin näytille jotain parhaimmistoa. Ihan ei juu tullut sellaisia kun ajateltiin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla paremmalla menestyksellä liikenteeseen! 




 

Oletteko te koskaan toteuttaneet jonkin sortin teemakuvauksia? 
Näitä on aina hauska katsella, joten jos joltain löytyy 
vastaavanlaisia, linkkaa ihmeessä alas!