Peetu on ollut meidän lomamatkan ajan vähän tuhma. Sain torstaina viestin, että se oli huitaissut lomittajaa takajalalla. Muutenkin poika oli ollut viime päivinä vähän epänormaali: maha aavistuksen löysällä, pientä testailua ja muuta vastaavaa vänkäämistä oli kuulemma havaittavissa.
Tämä nyt ei tietenkään tullut kovin yllätyksenä, sillä Pena on poikkeuksellisen herkkäsieluinen hevonen. Kun tutut ihmiset poistuvat hetkeksi kuvioista ja vieraat hoitajat tulevat tilalle, se stressaantuu paljon. Myös edeltävillä kerroilla, kun ollaan oltu itse ulkomailla ja muut hoitamassa, on poika mojauttanut lomittajia takakaviolla.
Tämä takapuolen kääntäminen ja tarvittaessa jalan huitominen oli yleinen ilmiö silloin, kun varsa meille tuli kaksivuotiaana. Se kuitenkin jäi pois, eikä se ole sen koomin sitä harrastanut vaikka vielä kolmivuotiaanakin oli muuten aavistuksen hankala käsitellä etenkin taluttaessa. Viime kesästä lähtien se on kuitenkin ollut jo normaalin hevosen tavoin käyttäytyvä kelpo suomenhevonen, mutta nyt sitten jälleen kun tutut ihmiset ympärillä katosivat kokonaan ja tilalle tuli vieraampia kasvoja, meni pojan ajatusmaailma täysin sekaisin.
Onneksi lomittajaa ei kuitenkaan sattunut pahemmin ja loppuviestissä lukikin, että "kivaa oli, vaikka Peetun ja kukon kanssa pieniä erimielisyyksiä olikin!". Kyseinen lomittaja kävi aikaisemmin muutamat aamut harjoittelemassa töitä ja on erittäin ammattitaitoinen ja osaava ihminen. Onneksi myös huumorintajuinen ja mukava, sillä nämä meidän elukat osaavat välillä olla varsinaisia riiviöitä! (ja vielä tuohon viestiin viitaten, meidän kukko on varsinainen ihmistenvihaaja)
 |
| Itse riiviö! |
Järjestelyhän meillä oli koko kahden viikon ajan sellainen, että lomittaja hoiti aina aamutallit. Meidän mummo heitti päivä-, iltapäivä- ja yöheinät ja Likka-ponin omistajat ottivat hevoset illalla sisään (+ ruokkivat ne). Emilia kävi myös välillä harjailemassa ja tsekkaamassa kaviot, sekä muutaman kerran Disaa ja Saraa kävelyttämässä.
 |
| Emilian lähettämä kuva päivän kuulumisten yhteydessä. |
Tulimme takaisin Suomeen perjantai-lauantai välisenä yönä. Muutaman tunnin unien ja aikaeron sekoittamin aivoin lähdin heti seuraavana aamuna aikaisin Tampereelle hevosmessuja kohden. Omia hevosia en kerennyt siis näkemään ennen kuin illalla kotiin tullessa, jolloin kävin moikkaamassa jokaista karvakorvaa ja samalla heittämässä vielä poneille yöheinät.
Harjasin ja nostelin illalla tarkoituksella myös Peetulta karsinassa kaviot, sillä halusin tietää mitä se siitä sanoo sillä se oli aavistuksen sitäkin testannut. Poika oli kuitenkin kiltisti ja ainakin perustoimet sujuivat ongelmitta. Se olikin hauska, kun lopuksi viskasin ruuat naaman eteen ja aloin sammuttelemaan valoja tallista ja laittamaan karsinoita kiinni. Penan ovea sulkiessani poika alkoi pärskimään tyytyväisenä ja rentoutuneena: nyt näköjään jälleen tutut ihmiset palvelemassa ja vihdoin valtakunnassa kaikki hyvin.
Palvelijoiden paluu oli koko laumalle ilmeisesti mieluinen juttu. Tänään lähdin hakemaan ensimmäistä nelijalkaa kävelylenkille ja koko porukka juoksi vauhdilla vastaan kun hieman huutelin portilta. Peetu kiritti ensimmäisenä paikalle ja nappasin sen naruun.
Tallissa huuhdeltiin kurakintut ja pidettiin kunnon harjaustuokio, jonka jälkeen arvoin pitäisikö laittaa suitset vai uskallanko lähteä taluttamaan sitä vain päitsistä. Laiskuus kuitenkin voitti ja suitset jäivät talliin. Onhan se mukavaa juosta hevosen perässä, jos se päättää jatkaa pöllöilyjään yhtään pidempää.
Ja meillähän meni oikein hyvin! Tuohon instagram-kuvaan olenkin jo sopivan tiiviisti runoillut metsäretken tapahtumat. Peetu oli todella innoissaan, korvat tötteröllä ja reipasta tahtia painettiin menemään. Riekkumisia esitettiin, mutta käsistä ei yritetty lähteä. Palkinnoksi poni saikin sitten muumeilla kuusenoksia maistellen.
 |
| NAMNAM! |
 |
| Nyt on taas kivaa ja poju on palannut riiviöstä jälleen kiltiksi, kun arki palasi vihdoin normaaliksi. Voi pientä hevosta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti