perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ihana loma

Olen nauttinut tästä vapaudesta pian viikon. Niin jees, kun ei tarvitse edes ajatella koulujuttuja tai stressata siitä, kuinka tunnit riittävät vuorokaudessa. Lukion ensimmäinen vuosi on saatu pakettiin ja nyt on aika nauttia kesästä.

Hevos- ja aasijengi on päässyt laitumelle. Tuttuun tapaan köyhähkömmälle, metsiä ja rantaniittyjä sisältävälle palaselle. Kiemurtelevat polut, puut, ojat ja muut virikkeet pitävät lauman kiireisinä. Päiväunia ja torkkuhetkiä lukuunottamatta ne puuhaavatkin jatkuvasti jotain ja liikkuvat paljon.

Hyvä niin, sillä kesämasut alkavat uhkaavasti muodostumaan otusten ympärille. Kaikista pyöreimmät yksilöt (eli aasit, Disa ja Peetu) pitävät toisinaan välipäiviä tarhassa. Kunhan aasien uusi lukaali ja touhutarha valmistuvat, ne siirretään sinne ja kokonaan pois laitumesta.


Vaikka meidän laidun olisi varmasti monen hevosen unelma sen monipuolisuuden vuoksi, ei mikään tunnu riittävän näille prinsessoille. Reilu viikko sitten Disa ja aasit luikertelivat salakavalasti langoista ja lähtivät lampsimaan muualle.

Ihmettelin vain illalla, kun Sara paahtaa yhtä päätyä ympäri ja stoppaa aina nurkkaan huutamaan. Hain kohelon sisään, hyvä että malttoi kävellä, kun piti esitellä vaihteeksi arabipuoliskoaan. Kunnon liitoravia ja steppailua häntä pystyssä - kuinkas muutenkaan.

Peetu ja Likka talliin myös, jonka jälkeen aloin tihrustamaan missä tämä yhden islanninhevosen ja kahden aasin vahvuinen tihulaistrio mahtaa möngerrellä. Kävelin ensin koko perkuleen ison laidunpalasen läpi ja kolusin kaikki metsiköt. No ei näy ristin sielua ja syykin löytyi melko nopeasti.

Lanka oli laitettu katki ja kavionjäljet lähtivät johdattelemaan ryteikön kautta yhdelle maastoreitille. Siellä menee hiljainen tie, jonka päässä on mökki. Useamman kilometrin mittaisen jäljitysreissun päätteeksi ja pienen viheltelyn jälkeen pusikosta ravasi vastaan niin itseensä tyytyväisen näköisiä karkulaisia. Ensimmäisenä Lurppa ilkikurinen virne naamallaan, toisena tepsutteli Daisy viattomasti ja söpöyteensä vedoten ja viimeisenä rymisteli ufoasuinen (sillä on ihottumaloimi) ja kovasti hörisevä Disa.



Tutkimusmatkan fyysiset vammat jäivät onneksi vähäisiksi: vain yksi vekki vuohisessa. Se oli kuitenkin melko mittava, joten jouduin pitämään Disaa viikon verran kävelytyksellä. Nyt olemme alkaneet taas hiljalleen lisäämään vauhdin määrää ja ratsastus on tullut jälleen kuvioihin.

Maastopuksuttelua sun muuta enimmikseen, mutta pari kertaa olen ratsastanut itse kentällä. Tiistain ilman satulaa kevyt humputtelu sujui mielettömän hyvin ja poni oli tosi kiva!

Entäs sitten Peetun kanssa?




Peetu on viettänyt kaksi viikkoa täyttä lomaa. Kahdesta syystä:

1) Lomat nuorelle tekevät vain hyvää ja niitä on pakko pitää joissain väleissä. Tämä osoittautui hyväksi kohdaksi antaa pieni kesäbreikki kaikesta touhuilusta. Sen aikana työmotivaatio kohoaa pilviin ja samalla kaikki vanhat asiat kertautuvat mielessä.

2) Selkä on muuttunut nyt lyhyessä ajassa niin paljon, että satula on epäsopiva. En näe enää järkeä ratsastaa sillä, turhaan kipeytän hevosta ja luon sitä kautta sille huonoja kokemuksia ratsastuksesta. Voi olla, että muutamat kerrat joudun vielä sillä menemään, mutta sitten saadaan onneksi satulansovittaja paikalle ja toivottavasti uutta penkkiä alle.















Nyt olisi tarkoitus jatkaa maastakäsittelyllä ja kaikilla mielenkiintoisilla touhuilla. Tai katsoo nyt, jos joku päivä uskallaudun menemään ilman satulaa. Johan tuossa tuli harjoiteltua yksi päivä kukkakuvauksissa.

Pääpiirteittäin kuitenkin maastakäsittelyä, kahlaamista ja ehkä lämpötilojen niin salliessa myös uimista, irtohypytystä, ohjasajoa, juoksutusta, maastokävelyitä sun muuta. Katsotaan mitä kaikkea tässä oikein keksitään!

Meillähän tunnetusti Emilian (kaverini, jonka Likka-poni asuu meillä) kanssa loma pehmentää aivot ja yhdessä keksitään kaikkea typerää, johon molemmat lähdetään sitten ihan täysillä ja intoa puhkuen mukaan. Vaikka idea olisikin täyskatastrofi, saa siitä varmasti hauskan ja unohtumattoman kokemuksen! Näihin voitaisiin luokitella kaikki maastoesteet, hiihtoratsastukset, laukkabaanailut, yömaastot, omien kisojen järkkäämiset ja mitä näitä nyt on tullut tehtyä. Uskallan luvata aika varmasti, että tänä kesänä keksitään taas jotain loistokasta.. :D


Mutta mitäs muita kuulumisia meillä nyt vielä on? Rentsua lomaa ollaan vietetty, hiljalleen palataan treeniin. Sählä-Samban silmästä ja muusta tulee ihan oma postauksensa jossain vaiheessa. Parempaan päin kuitenkin senkin suhteen. Jes jes, ehkä tästä kesästä vielä hengissä selvitään!

Ötökät ovat kuitenkin aloittaneet suurhyökkäyksensä lämpimien säiden saavuttua. Loimi suojaa tehokkaasti Disaa, mutta muut tuntuvat olevan ahkerasti paukamilla. Onneksi Solhedsin hoitoseerumi ja muut tuotteet pelastavat kivasti, joten uskallan toivoa, että näitä lentäviä paholaisiakin vastaan pystytään taistelemaan melko toimivasti.

Samsamin syöty kaula ja ryntäät, onneksi patit on saatu jo häviämään.
Tästä muuten näkee myös tuota silmän siristelyä. Mutta saa olla tyytyväinen,
että ylipäätänsä mokoma toimii!
Kesäputtis!
Toivottavasti kaikilla on alkanut loma hyvin!

6 kommenttia:

  1. Ihanan kesäisiä kuvia! Meilläkin avattiin eilen Eemelin karkureissukausi kun herra 'ihan vahingossa' humpsahti aidan läpi ja katkoi langat ja tolpan mennessään... Sonttu onneksi pysyi oikeassa paikassa eikä Eemeliä tarvinnut kovin kauaa metsästää omaan tarhaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! Hahha, vahingossa selkeästi.. :D Voi karkulaisponit!

      Poista
  2. Voihan karkulaiset :D

    VastaaPoista
  3. Kivoja kuvia! Karkaaminen taitaa olla nyt kova sana, Max on nimittäin livistänyt tarhasta tiehensä nyt monena yönä peräjälkeen ja sitä ollaan sitten saatu aamuisin metsästellä. Viime kesänä poni pääsi vain loman ensimmäisillä viikoilla laitumelle, kun pötki sieltä pakoon niin lahjakkaasti vähintään kolme kertaa päivässä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Voi eii, no se on jo kunnon karkausmestari! :D Nää on onneksi kestänyt nyt langoissa.

      Poista