Juhannushuumaa + Peetu kengässä

Tämä keskikesän juhla on yksi mun lemppareista. Hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, mökkeilyä ja saunomista, kesän juhlistamista, pelejä sekä hauskanpitoa - niistä on mun juhannus rakennettu. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Vähän jo ehdin haaveilemaan rentouttavasta juhannusyön maastosta vaaleaharjaksisella liinakollani. Olisi ollut niin ihanaa samoilla metsässä ilman satulaa kaksin hevosen kanssa ja kuunnella kesäyön ääniä. Lintujen laulua ja järven liplatusta. Kirjavat juhannuskukat korvan takana tunnelmaa luomassa.

Mutta koska Peetulla ei ole nyt ratsastettu ja satulakin täytyisi jättää talliin, päätin siirtää suunnitelmaa vasta ensi vuodelle näin turvallisuussyihin vedoten. 

Toisena haaveena olivat kauniit juhannuskuvat, mutta niitäkään en ehtinyt assistenttien puutteen vuoksi ottamaan. Onneksi mulla on tältä kesältä jo useammat ihanat yhteiskuvat (tsekkaa mm. Kesäkukkaset-postaus), joten niiden uupuminen ei tällä kertaa jäänyt harmittamaan. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Peetun lomalta palailu sujuu varmaan tahtiin. Nyt olen vielä kävelyttänyt ja ohjasajanut maastolenkkejä, mutta ensi viikolla ajattelin ottaa mukaan jo hieman reippaampia askellajeja ja mahdollisesti vähän juoksutusta kentällä.

Muutama päivä takaperin meillä oli kengitys. Sinänsä jännittävä päivä, että pyylevä suomiponi sai ensimmäistä kertaa popot jalkaan. 

Alkuperäinen plääni oli laittaa sille kengät nyt vain eteen ja vasta seuraavalla taakse, mutta päädyttiin kuitenkin kengittäjän kanssa yhteistuumin päätökseen nakutella uudet jalkineet jokaiseen neljään jalkaan. 

Peetu sai kinttuihinsa kahden nollan kengät, mutta seuraavalla kerralla sille saa varmasti laittaa jo isommat. Nyt kaviotkin pääsevät kasvamaan nopeammin, kun ne eivät enää kulu samaan tahtiin kuin ennen.

Poitsu muuten yllätti kaikki aivan totaalisesti käyttäytymällä täysin mallikelpoisesti! Kyllähän sitä jännitti, mutta silti se antoi laittaa hienosti kengät paikoilleen ja vähät välitti naulaamisesta. Lahjoimme sitä parhaamme mukaan heinällä ja ahne putte keskittyi (tietysti) mielummin ruokailuun.

Kengittäjäkin tokaisi, että "ei olisi tuosta hevosesta uskonut, että antaa noin hienosti ensimmäistä kertaa laittaa kenkään". Tällä hän viittasi Peetun jo menneisyyteen jääneisiin ongelmiin. Hevosen meille tullessa vuoleminen ja kavioiden huolto oli hieman haasteellista, mutta onneksi nykyään kaikki sujuu vaivattomasti. On se edes hieman viisastunut ja kasvanut!

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Muiden kengitykset sujuivat tuttuun tapaan hyvin. Sarallakaan ei jalka reagoinut nyt lähes millään tapaa, vaikka viimeeksi se oli lähes kolmijalkainen. Annoin sille kyllä varmuudeksi kevyen annoksen kipulääkettä ennen sen omaa vuoroa, ettei jalalle painon varaaminen olisi niin sietämättömän tuskaisaa. 

Ei tuntunut olevan. Tietty se on ehdottomasti positiivista, nyt ei tarvitse miettiä toivottavasti enää tuotakaan ongelmaa! Mikäli jalka olisi myös nyt ärtynyt pahasti, olisi tietty jatkon kannalta ollut ehkä reiluinta päästää poni vihreämmille laitumille laukkailemaan ennen seuraavaa kengitystä ja vuolua. Koska ei hevosta, jonka kavioita ei saa huollettua ilman jäätäviä kipuja tai pitkäaikaisia seurauksia, ole millään tavalla armollista pitää. 

Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja jussin viettoon päästiin levollisin mielin. Toivottavasti myös teillä on ollut ihana ja rentouttava juhannus!

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi