Turhauttava puomitunti

Varasin huvikseen Disan kanssa pitkästä aikaa tunnin. Omana ajatuksenani oli tehdä kevyttä kavalettitreeniä tai hypätä helppoja tehtäviä ponin mielenvirkistykseksi, mutta lopulta päädyimme työskentelemään puomien parissa. Ei siinä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun tikkuja alkoi kasaantumaan suht reippaasti ja päivän tehtävä hahmottua hieman paremmin, ajattelin jo, että tästä ei tulla selviämään kunnialla. 

Tehtävähän oli yksinkertaisuudessaan erittäin simppeli. Haastetta meille kuitenkin loi se, että Disalla ei ole riittävää kuntoa suorittaa tätä tiistaina vaadittua asiaa sujuvasti koko tuntia putkeen. Olisimme saattaneet selvitä, jos toistoja olisi ollut muutama, mutta nyt kun jatkoimme samaa koko ajan, oli se yksinkertaisesti liikaa ponille.

Kuvista kiitos Venla R Photography!

Ravin suhteen en ollut vielä niin huolestunut, mutta laukka... Läpi kesän olen hiljalleen kasvattanut Disalle voimaa, mutta edelleenkään se ei ole missään priimakuosissa. Me olemme laukanneet aina kevyesti,  irti satulasta ja vähän jopa reippaamassa tahdissa, jotta poni pystyy ottamaan jalat mukaan ja laukkaamaan takajalkojen päällä. En halua ratsastaa räpellyslaukkaa, jota ennen kaikkea syntyy jos ponia vaaditaan kootumpaan muotoon lihaskunnon ollessa liian heikko. Silloin se ei saa jalkoja (etenkään takaa) oikeaan tahtiin, sillä viisikäyntisyys kuitenkin rajoittaa touhua sen verran.

Disa laukkaa puhdasta laukkaa, mutta siihen tarvitaan hyvä kunto ja tässä tilanteessa hyvin kevyt laukka, jossa ponilla on tilaa edetä ja ottaa niitä jalkoja mukaan.

Aluksi Disa oli ihan ok, vaikkakin mielestäni hieman vahva ja jäykähkö. Epäilin jotain jumia, sillä liike oli muutenkin hieman normaalia rajoittuneempaa. Poni lähti kuitenkin vertymään ja liikkui ihan hyvin.

Puomitkin sujuivat siihen pisteeseen ihan mukavasti, kunnes voima loppui. Tätä tietenkin poni korjasi vauhdilla, hölmöillä hypyillä, hassuilla ratkaisuilla, nojailuna ja sähellyksenä. Mua niin turhautti selässä, koska tiesin että ei se tästä enää parane, koska ongelma on jaksamisessa. Tehtävässä, hevosessa, opetuksessa tai muussakaan ei siis ollut mitään vikaa, mutta juuri sillä hetkellä tämänkaltainen, koko tunnin kestävä, kootumpaa laukkaa vaativa ja valtavasti joka välissä puomeja sisällään pitävä soppa ei ollut ollenkaan ihanteellinen.

Loistava esimerkki huonosti pyörivästä laukasta, jota en haluaisi ratsastaa.

Lopputulos: täyskaaos kaikella osaa.

Molempien ilmeet kertovat kaiken!

Kaiken lisäksi alkoi satamaan vettä! Kameranvarjelusyistä lopputuntia ei siis kuvattu ollenkaan, mutta eipä se juurikaan haitannut. Mielummin olisin halunnut pyyhkiä koko ratsastuksen pois mielestä ja unohtaa koko homman.

Kun lopulta päästiin loppuverkkailemaan, oli Disakin kamalan kiukustunut. Ja ei ihme, reppana poni! Positiivisesti se jaksoi kuitenkin tsempata viimeisiin raveihin ja alkoi liikkumaan paljon paremmin. Se keveni kädelle, pysyi tasaisena ja oli hyvin avuilla. Anteeksiantavainen poni, vaikka sitä koko tunti kiusattiin. On se vaan kultaa!